by Palasin juuri Ranskasta intensiiviseltä Here to stay- teoksen harjoitusleiriltä. Treenasimme tanssiteosta, jonka ydintyöryhmään kuuluvat Kanadassa asuvat Melissa Monteros ja Wojtek Mochniej sekä Suomesta Jukka Huitila ja minä, Pirjo Yli-Maunula.Olemme työskennelleet eri puolilla maailmaa viime kesästä saakka. Tämä oli neljäs kohtaamisemme. Ensi-ilta on Oulussa lokakuussa 2010.
Tällä kertaa kanssamme työskenteli ranskalainen Ghislain Carosio, miestanssija, jonka työn jälki oli sen verran vakuuttavaa, että toivomme voivamme kutsua hänet myös Suomen ensi-iltaan ja sitä edeltävälle Puolan harjoitusperiodille. Ajatuksenamme on, että kaikissa maissa, joissa treenaamme, meillä on joku paikallisvahvistus joukoissamme. Oulussa se on Henna Holma. Nyt myös ehkä lisäksi Ghislain.
Ranskan oleskelu oli täynnä äärimmäisiä kokemuksia: kylmyyttä ja kuumuutta (-2 ja lumisade Marseillessa ei ole leikin asia), surkeaa ja erinomaista ruokaa (Ranska ei ehkä sittenkään ole täynnä gourmet- kokkeja), hyvää ja vielä parempaa viiniä, tuulta joka piti veneetkin rannassa, mahtavia lämpimiä croisanteja ja patonkeja, seinäkaupalla graffiteja, läpi yön kadulla ikkunan takana meluavia ranskalaisia ( ei nekään pysty aina juomistaan pitämään sivistyneenä), käännösongelmia ja paljon naurua.
Saimme paljon aikaan, ja tuntuu siltä, että ehkä teoksen peruspalikat alkavat olla kasassa. Leikimme jo erilaisilla kohtausjärjestysten vaihtoehdoilla. Teoksen ydin on meriteemassa, joka on rajautunut teemaksi elämästä ja kuolemasta. Ekologiset kysymykset ovat keskusteluissamme jatkuvasti läsnä, ja tietysti se meren paradoksaalinen lempeyden ja julmuuden yhdistelmä. Siis äärimmäisyydet ovat läsnä teemassakin, eikä pelkästään oleskelussamme Ranskassa.
