by Kevätkausi on käynnistynyt vauhdikkaasti. Harjoittelen ja valmistelen useita tuotantoja rinta rinnan koko kevätkauden. Kaksi teosta saa ensi-iltansa keväällä, yksi kesällä, kaksi syksyllä ja pari vasta ensi vuonna.
Yksi kevään kantaesityksistä on flamencokitaristi Joonas Wideniuksen kanssa yhteistyössä tekemäni pienoisteos Elegia. Yhdistämme improvisoitua ja sävellettyä/koreografioitua materiaalia, ja kokoamme siitä noin 20 minuutin mittaisen teoksen.
Tapasimme puolitoista vuotta sitten Valistustalon apurahojen jakotilaisuudessa ja totesin silloin, että olen aina rakastanut flamencoa ja flamencomusiikkia. Ehdotin yhteistyötä Joonakselle, ja viime vuoden lopulla pääsimme työn touhuun.
Harjoituksissa on tuntunut erityisen hienolta se yhteys, jonka olemme löytäneet tanssin ja musiikin välille silloin, kun olemme improvisoineet, herkästi toisiamme kuunnellen ja aistien. Kun yhteys syntyy, sen tuntee energia väreilynä. Silloin tanssi syntyy kuin itsestään, se virtaa pidäkkeettömästi ja vaivattomasti.
Elegia tarkoittaa suruvoittoista rakkauslaulua. Se on runo rakastetulle maailman laidalta. Se puhuu siitä pelosta, jota koemme rakastuessa, antautuessamme toisen ihmisen varaan, päästäessämme hänet ihon alle. Se kertoo rakkauden kipeydestä, hulluudesta ja vähän ihanuudestakin. Nämä teemat eivät voisi tulla paremmin kannatelluksi, kuin mitä Joonaksen flamencomusiikki tekee.
Elegia kantaesitetään Oulun taidemuseossa 5.3. Gl´amour- näyttelyn avajaisissa. Myöhemmässä näyttämötoteutuksessa lisäämme teokseen projisointeja ja lavastuksen.
