NIGHTTOWN

Uskallatko astua sisään yöllisten unien maailmaan, jota hallitsevat alitajuiset näyt, surrealismi, hallusinaatiot ja dekadenssi?

Immersiivinen NIGHTTOWN on saanut inspiraationsa James Joycen Ulysses -teoksen luvusta 15. Entisen Suomen pankin salit ja holvit on valjastettu esitykselle, joka koostuu tanssista, sirkuksesta, musiikista sekä taivutetusta valosta, valokuvista ja muista visuaalisista taiteista.  Katsoja tekee matkan läpi alati muuttuvan intensiivisen teoksen, jossa Joycen tajunnanvirta muuttuu lihaksi.

NIGHTTOWN -teoksen ovat luoneet tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunulan ohjauksessa 15-henkinen kansainvälinen työryhmä. Se on tilaustyö Lumo-valofestivaalille ja on osa Luova Eurooppa -hanketta Ulysses – European Odyssey, jossa 18 kaupungissa toteutetaan tapahtuma, näyttely tai esitys yhdestä kirjan luvusta.

Jos vierailet NIGHTTOWNISSA useammin, näet joka kerta jotain uutta.

Paikan varaus tasa-ja puolitunnein alkaviin kiertokävelyihin Lumo-valofestivaalin sivuilta. Esitykset on loppuunvarattu, mutta peruutuspaikkoja kannattaa seurata.): https://www.ouka.fi/lumo

Esitykset puolen tunnin välein: 17.-19.11. klo 16-22

Paikka: Taidetalo Kulttuuripankki, Kajaaninkatu 8

Vapaa pääsy

Ikäsuositus: 15+

Yhden kokemuksen kesto: noin 30min.

”Pelkistetyssä tilassa huomio keskittyy esiintyjiin. Loisteputket hehkuvat terävinä. Merkityksellisiksi nousevat naamiot, köydet, terälehdet – vuoroaan odottavat tai päättyneistä hetkistä muistuttavat yksityiskohdat. Myös Janne-Pekka Mannisen valokuvien turmeltuneet näyt pääsevät oikeuksiinsa: sokea koira, kuolainen kita, silmälle laskeutunut kärpänen.

Heidi Kestin lavastus noudattaa houreen logiikkaa. Kylpyammeet lipuvat huoneesta toiseen, sänky on seinällä, pöytä ja tuoli katossa.

Romaanin Stephen Dedalus ja Leopold Bloom liikkuvat bordellikujilla, joten myös Nighttownissa seksuaalinen kuvasto on läsnä suorasukaisesti ja silti monisävyisesti. […]

Kutsuvierasennakossa näkyjen täyttämissä kortteleissa sai harhailla rauhassa kahden tunnin ajan, mutta varsinaiset yleisökierrokset kestivät vain puoli tuntia kukin. Tunsiko kävijä jäävänsä jostakin paitsi?

Toivottavasti ei, ja tuskin. Vaikka aikaa olisi määrättömästi, olisi joka tapauksessa mahdotonta olla kaikkialla. Jälleen kerran suuri osa viehätyksestä syntyy juuri siitä, että teoksen maailma jatkuu niin lavealle yksittäisen katsojakokemuksen ulkopuolelle.”

Tenka Issakainen, Kaltio 6/2023

koko juttu: https://kaltio.fi/holvit-taynna-haureellisia-unia/