by Tänään on Elegian ”kevytversion” ensi-ilta taidemuseolla. Se on versio, jolla voimme kiertää erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa , joissa ei ole käytettävissä näyttämötekniikkaa. Marraskuussa tuomme ensi-iltaan version, johon on lisätty valot, projisointeja ja lavastus.
Ensi-ilta aamuna olo on energinen, latautunut ja jännittynyt. Vaikka itse uskoo teokseen lujasti, aina jännittää sitä miten yleisö ottaa sen vastaan. Miettii mitä tunteita ja ajatuksia se herättää vastaanottajassa. Opettajaguruni vuosien takaa kehotti meitä oppilaita aina tarkistamaan, että teemmekö sitä mitä kuvittelemme tekevämme. Ensi-illassa on pitkälti kysymys juuri siitä. Viestimmekö haluamallamme tavalla. Toimiiko juttu ylipäätään. Ja nyt ei ole kyse siitä että teoksella olisi vain yksi tulkintatapa.
Elegiassa soi improvisoitu flamencohenkinen musiikki. Joonas Widenius on kehittänyt musiikille rakenteen, jonka puitteissa hän improvisoi. Tanssissa puhutaan käsitteestä instant composition, joka kuvailee ehkä hieman täsmällisemmin tapaamme esiintyä. Olen määritellyt rakenteen, tilan käytön, liike-energian ja osittain myös liikeaiheet – teos on hetkessä tapahtuville impulsseille avoin. Teos syntyy joka kerta uudestaan. Olen verrannut usein tällaista työtapaa rakasteluun: jokaisessa kerrassa on jotain samaa, mutta silti paljon kokonaan uutta. Puhumattakaan siitä intohimosta ja hetkeen tarttumisesta, jotka sisältyvät tähän rakasteluveraukseen. Tässäkin kohtaa voin muistella menneiden vuosien guruani, Clay Taliaferroa. Hän aina korjasi oppilaitaan kysyen: Is that how you are making love? Enemmän peliin!
