AER

”…kuin kaunis fantasia tai absurdi uninäky” (Kaleva)

AER viittaa ilmaan, tuuleen ja ilmavirtaukseen, elämää ylläpitävään elementtiin. AER yhdistää sirkus- ja tanssitaidetta, visuaalisuutta ja musiikkia luoden kokonaisvaltaisen kokemuksen. Teos hyödyntää visuaalisuudessa ja näyttämötoiminnassa materiaaleja, kuten silkkipaperia ja kiviä – näistä kontrastisista elementeistä rakentuu maailma, jonka sisään katsojat asettuvat seuraamaan esitystä.

Teoksen ovat luoneet sirkustaiteilija Hanna Moisala, tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula, pukusuunnittelija Pirjo Valinen, äänisuunnittelija Aake Otsala, valosuunnittelija Jukka Huitila ja lavastaja Heidi Kesti. Valokuvaajana toimii Janne-Pekka Manninen ja Pekka Mäkinen. AER on Flow Productionsin ja Lumo Companyn yhteistuotanto.

Kesto: noin 60 min.
Ikäsuositus: aikuiset ja nuoret 12+

AER-teos on aisteja hivelevä ja terävöittävä meditatiivinen vaellus, jossa tapahtuu kosmisten ja ihmisen mittaisten aikatasojen ja elementtien kohtaaminen. […] Saapuessaan Valvesaliin katsoja häikäistyy sinne rakennetusta maailmasta. Hän ei astukaan katsomoon vaan kuin kutsuvieras sisään maisemaan. […] Tila on kuin kaunis fantasia tai absurdi uninäky. […] AER etenee huoliteltujen ja estettisesti loppuun asti ajateltujen kuvien ja tapahtumisten kautta aina yhteen asiaan keskittyen. Teoksen intensiivisyys tarttuu katsojaan. Esiintyjät Hanna Moisala ja Pirjo Yli-Maunula onnistuvat poikkeuksellisen hienosti herkistämään yleisönsä.

Eeva Kauppinen, Kaleva 20.10.2021

Ilman, veden ja kivien henkiä manaamassa

Aiheeseen sen paremmin perehtymättömänä on helppoa luonnehtia AERin estetiikkaa japanilaiseksi, sillä siihen suuntaan assosiaatiot vievät: raju lakanpunainen väri, luonnonkivistä koottu puutarha, ohuenohut paperi, meditatiivinen ja filosofinen ilmapiiri. Vastakkaisuudet yhdistyvät vaikuttavaksi. Silkkipaperi kohoaa korkeuksiin ilmavirtojen ajamana ja kivet rusentaisivat sen maahan, ellei köysi niitä pidättelisi. Samalla materiaalien kaavamaisia ominaisuuksia tutkitaan ja kyseenalaistetaan. […]

 Visuaalisesti hämmästyttävimmät hetket sijoittuvat alkupuolelle. Esityksen edetessä ehtii miettiä, hiipuuko intensiteetti katonrajaan kurottavien paperimyrskyjen jälkeen. Esityksen loppu kuitenkin osoittaa, kuinka pieni voi olla suurta. Näennäisen yksinkertainen ja vaatimaton oksien käsittely voi olla kuin kalligrafiaa.

             Tenka Issakainen Tanssi & Teatteri + Sirkus -lehti 8/2021