VARIKKO

 

Minusta tuntuu, että putoan. Todellisuus luhistuu ympärillämme, seinät murenevat hiekaksi. Maa järisee allamme. Kun rakennus puhuu sinulle, mitä se sanoo? Mitä voimme tehdä, ennen kuin vesi huuhtoo kaiken tieltään?

VARIKKO on uusi teos Flow Productionsin monitaiteellisten ja moniaististen immersiivisten esitysten sarjassa. Teos sijoittuu historialliseen Oulun kaupunginvarikkoon, jonka jylhä ja ankara arkkitehtuuri tarjoaa esitykselle vaikuttavat puitteet. Yleisö pääsee esityksen myötä kulkemaan rakennuksen uumenissa, jossa VARIKKO koetaan. Jokaiselle katsojalle kokemus on erilainen, sillä katsojan omat valinnat määrittelevät hänen reittinsä ja elämyksensä VARIKOSSA.

VARIKON on luonut parikymmenhenkinen kansainvälinen työryhmä, joka koostuu tanssi- ja sirkustaiteilijoista, näyttelijöistä sekä musiikin ja visuaalisten alojen taiteilijoista. Teoksen on ohjannut tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula.

Esiintyjät: Marta Alstadsæter, Kim-Jomi Fischer, Jared ja Katariina Van Earle, Henna Kaikula, Anssi Laiho, Nikke Launonen, Merja Pietilä, Susanna Pukkila, Milla Virtanen

Valosuunnittelu: Jukka Huitila / Lavastus: Heidi Kesti / Pukusuunnittelu: Sylvi Siltavirta ja Pirkko Hansen-Haug / Äänisuunnittelu: Anssi Laiho / Valokuvat: Janne-Pekka Manninen

Avustaja: Mirre Calamnius / Rigaukset ja turvallisuus: Kari ´Snuupi´Sunnela / Graafinen suunnittelu: Tomi Hurskainen / Lavastusrakennuksessa mukana: Petri Haapakoski / Graffiti tagit: Lasse Rimpilä / Valorakennuksessa mukana: Tuomas Turpeenoja / Tilojen koneellinen siivous ja ylläpito: Talkkari Körkkö

Tekstit: Jhumpa Lahiri ja Wislava Szymborska

Laulut: Laila Kinnunen Tiet ja Kun

Tuotanto: Flow Productions

Yhteistyökumppanit: Oulun Teatteri, Oulun juhlaviikot ja Oulu Air -residenssihanke

Esityksen kesto: n. 2h

Esitykset 27.8.-30.9.2022 Oulun kaupunginvarikko, Lipporannantie 2

Ikäsuositus: aikuiset ja nuoret 16+

KRITIIKKILAINOJA:

Varikko suo tilaa sotasurulle ja jaetuille unelmille

Kaleva, Eeva Kauppinen, 30.8.2022

”Ohjaaja Pirjo Yli-Maunulan ja työryhmän tarjoama näkymä on yhtä aikaa runollinen ja raadollinen, uhkaava ja lohduttava. Varikon ovia ei voi avata vavahtamatta hieman. […] Varikko suo tilaa sotasurulle ja jaetuille unelmille. […] Harvoin yhdessä teoksessa on niin paljon kosketuspintoja ja ajankohtaista satuttavuutta kuin Pirjo Yli-Maunulan ja työryhmän uudessa paikkasidonnaisessa ja immersiivisessä luomuksessa nimeltä Varikko.”

Arjen aherrusta ja eskapismia maailman myllerryksen keskellä

Kaltio 6/2022 Marlene Hyyppä

Hartaanselällä Länsi-Tuirassa sijaitsevat entisen Oulun kaupunginvarikon rakennukset ja teollisuusympäristö luovat kiehtovat puitteet esitykselle, ja alueen historia näkyy vahvasti teoksen sisällössä.

Jokainen katsojan kokemus on erilainen valitusta reitistä ja kohtaamisista riippuen. Yleisö on vuorovaikutuksessa teoksen hahmojen kanssa, mikä vaatii esiintyjiltä paljon mukautumis- ja improvisaatiokykyä. […]

 Alun yhdessä koettavien kohtausten jälkeen teoksen maailma avautuu laajemmin tutkittavaksi. Olo on kuin seikkailupelissä: Mihin menisin ensin? Ketä hahmoistta kannattaisi jututtaa? Juuri tästä odotuksentäyteisestä tunteesta ja seikkailumielestä nautin immersiivisissä teoksissa eniten. […]

 Muuttuva ja arvaamaton maailmantilanne näkyy teoksessa vahvasti. Alakerran hallitiloissa ollaan tekemisissä suurten yhteiskunnallisten ja filosofisten linjojen kanssa ja kohtaukset esitetään yleisölle voimakkaiden visuaalisten näkyjen ja unenomaisten vertauskuvien kautta. Viime vuosina koetut maailmanlaajuiset mullistukset ja kriisit – pandemia, ilmastokriisi, Euroopassa puhjennut sota – tuovat teokseen syvemmän ulottuvuuden ja haurauden tunnun niin ulkoisten tapahtumien kuin myös esiintyjien tunnelatauksen myötä. Korkeakattoisten ja kolkkojen teollisuushallien suuri mittakaava korostaa yksittäisten ihmisten voimattomuutta yhteiskunnallisten kriisien keskellä. Tunnelma on välillä vakava, ellei jopa pahaenteinen.

 Yläkerrassa ilmapiiri on ihmisläheinen ja humoristisempi. Toimistohuoneissa eletään työntekijöiden arkea lomaunelmineen ja hupeineen, surrealistisen vinksahtaneella tvistillä. Heidi Kestin merkityksellisiin ja leikkisiin yksityiskohtiin panostava lavastustyyli ilahduttaa ja innostaa tutkailemaan pienimpiäkin esineitä ja lehtileikkeitä tarkemmin.

 Edelliseen immersiivisen teokseen verrattuna Varikossa on huomioitu esiintyjien ja yleisön välistä vuorovaikutusta paremmin: hahmot ottavat enemmän kontaktia, heidän kanssaan voi myös puhua ja he osallistavat katsojia aktiivisesti mukaan kohtauksiin. Katsoja pääsee yhä enemmän teoksen sisälle ja vaikuttamaan tapahtumien kulkuun, mikä tekee kokemuksesta entistä henkilökohtaisemman ja hauskemman.

 Esiintyjät sulautuvat useisiin rooleihinsa ihailtavalla työmoraalilla ja heittäytyvät improvisaatioon yleisön kanssa rohkeasti heittäytyen. […] Elävästi mieelleni painuvat etenkin hauskat kohtaamiset ja tilanteet esiintyjien ja muiden katsojien kanssa: hetket jolloin uppouduin täysin mukaan kohtauksen tapahtumiin miettimättä, mistä jään paitsi tai mitä muissa tiloissa tapahtuu.

Varikko ylevän ja arkisen näyttämönä

Tenka Issakainen, Mustekala, kulttuurin verkkolehti 18.9.2022

Varikko on toiminut ihmisten arkisena työpaikkana, mutta suuri osa siitä on suunniteltu pikemminkin koneiden ehdoilla. Kahtalainen luonne näkyy teoksessa monella tasolla: yleisö kokee ensimmäisen ja viimeisen näytöksen yhtenä joukkona avarissa halleissa, niiden välillä liikutaan pienempinä ryhminä ja omin päin toisen kerroksen työhuoneissa ja taukotiloissa. Sirkustekniikoiden ja tanssin, vähemmässä määrin myös puheen ja musiikin keinoin toteutetut kohtaukset viittaavat yhtäältä varikon historiaan raskaan työn, arkisen aherruksen ja ihmisten yhteisöllisyyden näyttämönä; toisaalta korostuvat ihmisen pienuus ja häntä suuremmat voimat. [..]

Varikossa osallistaminen on monentasoista ja -luonteista alussa saaduista huomioliiveistä lähtien. [..] Henna Kaikulan käsilläseisonnassa telineeseen tarvittavat osat löytyvät kunkin katsojan tuolin alta. Kun osion lähestyessä loppuaan teline vastaavasti puretaan ja taiteilija palauttaa palaset katsojille, oma osallistuminen tuntuu lämpimältä ja tärkeältä: saatoin olla avuksi, osasin toimia oikein. […] Miltei koko ajan sain olla osallisena jossakin vaikuttavassa episodissa, joten sikäli aihetta valittaa ei ollut.  […]

 Varikon lopetus lunastaa joka tapauksessa lupauksensa. Pienet sopet vaihtuvat jälleen hallin avaruuteen, kepeä tunnelma väistyy jonkin suuremman ja traagisemman tieltä. Ja ennen kaikkea: katsojalle jo tutuksi tulleet tilat ja elementit heräävät uudella tavalla eloon. Valtava teollisuusnosturi luo kihelmöivää uhkaa liikuttaessaan nipuksi kytkettyjä ihmisiä kuin tyhjää — kontrasti siihen, kuinka kovia ponnistuksia akrobatia vaati, on vaikuttava. Turvekasa paljastaa itsestään uusia salaisuuksia, kuin äskettäisen murhenäytelmän tai kaukaisemman menneisyyden jäännöksiä. Varikon tunnelmien ääripäät yhdistyvät: katsoja saa kokea samalla kertaa juhlallisen, puhdistavan riitin ja arkisen työpäivän päätöksen.

Koko artikkeli: https://mustekala.info/kritiikit/varikko-ylevan-ja-arkisen-nayttamona/